Ihmisarvoista kaupunkisuunnittelua

Nykyinen 2020-luvun kaupunkirakentaminen pääkaupunkiseudulla keskittyy maksimoimaan asukasmäärän. Keinoina asukasmäärän maksimoimiseen asuinympäristöt suunnitellaan mahdollisimman tiiviiksi. Näin ollaan synnyttämässä uusia betoniviidakoita.

Bjarki Sigursveinsson from Ísafjörður, Iceland, CC BY-SA 2.0, via Wikimedia Commons

Kuitenkin tutkimusten mukaan (ks. esimerkiksi: www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_luonnon_hyvinvointivaikutuksista/Pages/luonnon_vaikutus_hyvinvointiin.aspx) ihmiselle on tärkeää, että hän saa olla lähellä luontoa. Realistisesti ajateltuna ei ole mahdollista, että jokainen voisi asua "täydellisen" luonnon äärellä, mutta olisi tärkeää, että jokaisella asuintalolla olisi jonkinlainen kosketus virkistävän vaikutuksen omaavaan luontoon.

Kuva Pi-air Pixabaystä

Tiivistä rakentamista perustellaan mm. kalliilla investoinnilla Länsimetroon ja että metrolla pitäisi olla mahdollisimman paljon käyttöä. Yhdellä virheellä ei kuitenkaan kannata perustella toista virhettä. Virheiden ketju kannattaa katkaista niin pian kuin mahdollista.

Ihmisiä virkistävästä vihreydestä hyötyy luonnollisesti myös eläinkanta ja luonto.

Keinoja säilyttää/toteuttaa asuinympäristöt viihtyisinä:

1. Riittävän väljän asumisen mahdollistamiseksi valtakunnallisella tasolla pitää tukea koko Suomen pysymistä asuttuna, jotta nykyisiin kasvukeskuksiin ei kohdistu kohtuuttomia paineita.
2. Virkistys- ja luontoarvoiltaan riittävän kokoisia luontoalueita pitää säilyttää uutta rakentamista kaavoitettaessa asuinalueiden yhteydessä.
3. Jos päädytään tiivistysrakentamaan nykyisten asuinalueiden luontoalueille, niin se on tehtävä niin, että luonnontilaisen alueen määrä pysyy mahdollisimman suurena esimerkiksi sijoittamalla rakennuskanta ja siihen liittyvä infrastruktuuri mahdollisimman lähelle tontin laitoja maksimoiden esimerkiksi tontin keskelle jäävän luontoalueen.